Risto Ryti - pelasti Suomen kahdesti, kukisti laman ja vastusti valtion puuttumista talouteen

Liberaali Ryti vastusti valtion puuttumista talouselämään, antoi luovan tuhon lyhentää "suuren laman" Suomessa poikkeuksellisen lyhyeksi ja maksoi 1930-luvulla Suomen velat pois. Talvisodan alettua yllättäen Neuvostoliiton pommituksilla presidentti Kallio, Mannerheim ja Tanner (sd) pakottivat heti Rytin pääministeriksi, koska "kukaan muu ei pystyisi pelastamaan" Suomea. Jatkosodassa hän pelasti Suomen presidenttiytensä, vapautensa ja terveytensä uhraten. Ylen Suuret suomalaiset -äänestyksessä (2004) Ryti sijoittui toiseksi 80 790 äänellä (22,2 %), vaikkei ollut edes ehdokkaana.

"Ryti vastusti valtion puuttumista talouselämään. Mitä enemmän valtiovalta talouteen vaikuttaisi, sitä enemmän haittaa syntyisi, oli hänen linjansa. Jo yksinomaan tämän takia sosialistinen talouspolitiikka ja erityisesti sen neuvostoliittolainen muoto olivat hänelle vastenmielisiä, eikä hän hyväksynyt myöskään saksalaista kansallissosialismia. Se ei ollut hänen talousteoreettisen ajattelunsa mukaan elinkelpoinen malli." (Suomen Kansallisbiografia)

Taloussanomien historioitsijoille ja ekonomisteille tekemän kyselyn (2011) mukaan Ryti oli ylivoimaisesti pätevin talousosaaja Suomen presidenteistä. Ryti oli Anders Chydeniuksen oppien mukaisesti jyrkän liberaali.

Syntyi 1889, juristiksi 1909, kansanedustajaksi 1919, valtiovarainministerinä 1921 - 1924. 1924 - 1939 Suomen Pankin pääjohtaja (melkein presidentiksi 1925 ja 1937), 1939 - 1940 pääministeri, 1940 - 1944 presidentti, 1944 - 1945 SP:n pääjohtaja, 1945 - 1949 kuritushuoneessa, 1956 kuoli.

Perhe

Huittislaisen talonpojan ihmelapsi Risto Ryti (1889 - 1956) valmistui 20-vuotiaana juristiksi Helsingin yliopistosta. Koska niin nuori ei saanut istua käräjiä, hän perusti asianajotoimiston ja päätyi hoitamaan upporikkaan Alfred Kordelinin lakiasioita ja liikeyrityksiä. Ryti sai myös Kordelinin testamenttaamaan omaisuuteensa suomalaisen kulttuurin edistämiseen.

Rytillä oli elämässään monia tilaisuuksia tulla rikkaaksi, mutta eettisistä syistä hän jätti ne käyttämättä. Ryti olisi myös voinut rikastua suuresti ostamalla halvalla omaisuutta pula-ajan pakkohuutokaupoista, mutta hän totesi moraalinsa estäneen sen, koska Suomen Pankin pääjohtajana hän mielestään oli voinut vaikuttaa huutokauppojen syntyyn. Hyvätuloinen Ryti kuitenkin oli.

Puoliso (1916-) Gerda Ryti (1886 - 1984) ja professoreiksi ja lääkäriksi päätyneet lapset kertoivat Rytin olevan erittäin lämmin ja rakastava, mutta moni vieraampi piti häntä etäisenä ja kylmän analyyttisenä. Pelkkä lukutoukka Ryti ei ollut - liikunnasta hänellä oli kymppi melkein joka todistuksessa.

Maan talous kuntoon

30-vuotias juristi Risto Ryti valittiin vuonna 1919 eduskuntaan toiseksi nuorimpana. Hän toimi valtiovarainministerinä 1921 - 1924 ja laittoi Suomen talouden huippukuntoon ennen kuin hänestä tehtiin Suomen Pankin pääjohtaja vuonna 1924.

Kilpailevan puolueen myöhempi keulakuva, pääministeri ja Helsingin yliopiston rehtori Edwin Linkomies kirjoitti: "Kun hän jätti toimensa (valtiovarainministerinä) siirtyen Suomen Pankin pääjohtajaksi, olivat kaikki asiat niin hyvässä järjestyksessä, kuin ne niissä olosuhteissa saattoivat olla. Luottamus siihen, että valtio kykeni hoitamaan taloudelliset tehtävänsä oli yleinen."

Rytin pääjohtajanuraakin pidettiin menestystarinana. Monessa maassa yritettiin maailmansodan jälkeen palata kultakantaan vanhalla kurssilla tuskallisen deflaation läpi. Rytikin ilmeisesti piti kultakantaa parhaana ratkaisuna, mutta hän ei valinnut deflaatiota vaan kiinnitti markan kultaan vuonna 1926 sodan romuttaman arvon (1/11) mukaisesti.

Jotkut pitävät Rytin virheenä sitä, että "suuren laman" levittyä Suomeen "pula-ajaksi" hän ei heti kelluttanut markkaa vaan yritti vuoteen 1931 asti pitää kiinni kultakannasta ennen kuin katsoi kellutuksen parhaaksi. Samaan tapaan kävi 1990-luvun alussa. Vahvan ay-liikkeen nykymaailmassa palkkojen ja muiden hintojen joustavuus alaspäin on niin heikkoa, että ainakin 1990-luvulla olisi pitänyt valita heti kelluva kurssi. 1930-luvun tilanne ei ollut ennalta yhtä selkeä.

Rytin kova linja pelasti Suomen suurelta lamalta

Ryti ei kannattanut tukiaisia vaan antoi talouden "luovan tuhon" toimia, työvoiman vapautua mahdollisimman nopeasti kannattamattomista työpaikoista uusien synnyttämisen edistämiseksi.

Max Jakobson kuvaa: "Rytin politiikan ansioksi voitiin lukea, että pula-aika jäi Suomessa lyhyemmäksi kuin muualla Euroopassa. Jo vuonna 1933 tuotanto kasvoi lamaa edeltänyttä tuotantoa suuremmaksi, ja seuraavina vuosina saavutettiin varsin nopea talouskasvu. Lama teki sen tehtävän, joka sille kapitalistisessa taloudessa kuuluu. Se 'löi maahan sen, mikä oli juuriltaan lahoa'. Se karsi kovalla kädellä kannattamattomat yritykset." 25 liikepankistakin vain 9 selvisi.

Kansallisbiografia: "Suomen selvittyä monia muita Euroopan maita nopeammin lamasta Ryti oli sitä mieltä, että hyödyn oli myös jakauduttava tasaisesti koko kansalle, koska se oli suurimman taakankin kantanut. Hän ei hyväksynyt menestyksen, rahavirtojen, ohjautumista vain joidenkin harvojen taskuun. Näin Ryti oli merkittävältä osaltaan luomassa 1930-luvun lopun hyvinvointia."

Jyrkän tasavaltalainen liberaali

Ryti oli liberaali ja jyrkän tasavaltalainen, joten hän seurasi liberaalin nuorsuomalaisen puolueensa enemmistöä liberaaliin edistyspuolueeseen vuonna 1918. K.J. Ståhlberg arvosti paljon Rytiä, josta olikin tulla presidentti Ståhlbergin seuraaja vuonna 1925 tuskin 36-vuotiaana.

Sdp kannatti Rytiä vuosien 1925 ja 1937 vaaleissa, mutta maalaisliiton ehdokkaat voittivat hänet. Ennen vuoden 1946 poikkeusoloja (Paasikivi) ääriryhmät Kokoomus ja Sdp eivät kyenneet saamaan yksin enemmistöä äänistä vaan tukivat lopulta keskiryhmien ehdokkaita, Maalaisliiton ja Edistyspuolueen.

Mauno Koivisto (1982 - 1994) oli Paasikiven tavoin poikkeuksellisessa roolissa. Sittemmin siirryttiin suoraan kansanvaaliin, joka suosii yhden suuren puolueen vähemmistöä (sdp, sdp, kok) koko kansan keskivertomielipiteiden kustannuksella. Valituksi tulee se, joka on toisella kierroksella pienempi kahdesta pahasta, joilla kummallakaan ei ole enemmistön kannatusta. Irlannissa käytetyn siirtoäänivaalin voittaisi se, joka saavuttaa enemmistön jo silloin, kun vasta epäsuosituimmat ehdokkaat on karsittu.

Kansakunnan pelastaja

30.11.1939 Hitlerin kanssa liittoutunut Neuvostoliitto alkoi yllättäen pommittaa Suomea. Moni katsoi, että pienellä Suomella ei ollut mitään mahdollisuuksia, mutta presidentti Kyösti Kallio ja C.G.E. Mannerheim arvioivat, että Rytin johdolla puolustus voisi sittenkin onnistua. Sdp:n Väinö Tannerin tuella he taivuttelivat vastentahtoista keskuspankinjohtajaa pääministeriksi heti seuraavana päivänä, ja toisella yrityksellään iltapäivällä presidentti Kallio sai Rytin suostumaan.

Ryti kokosi vielä samana päivänä hallituksen ja piti sen ensimmäisen istunnon Suomen Pankin kultaholvissa pommeilta suojassa.

Suomen kansallisbiografian mukaan Ryti oli itsestään selvä valinta, koska tällä oli poikkeuksellinen kyky hermojen hallintaan kaikissa oloissa, viileään analyysiin ja rationaaliseen päättelyyn. "Hänen joulukuinen linjapuheensa pääministerinä radiossa huokui voimaa ja peräänantamattomuutta sekä valmiutta suurimpiin uhrauksiin."

Rauhanneuvottelut eivät olleet mahdollisia, koska Neuvostoliitto ei edes tunnustanut hallitusta vaan "Terijoen hallituksen". Ryti korosti, että sodan aikana on vain lyhyitä hetkiä, joina osapuolten edut yhtyvät. Siksi hallitus pyrki voittamaan aikaa, ja tilaisuuden tullen Ryti ja Tanner taivuttivat rauhan (13.3.1940) kannalle hallituksen enemmistön, presidentin ja Mannerheimin, mikä sai Moskovan suhtautumaan Rytiin myönteisesti. Jatkosodassakin Ryti halusi käyttää heti rauhantilaisuudet, mutta pääministeri Linkomies ja Mannerheim estivät ensimmäisen yrityksen.

Välirauha

Kallio erosi virastaan joulukuussa 1940 sairastuttuaan, ja Ryti valittiin presidentiksi ylivoimaisesti. Jo Kallion aikana Ryti oli johtanut ulkopolitiikkaakin ulkoministeri Tannerin kanssa.

Jo rauhaa seuranneina päivinä mm. Helsingin Sanomat kirjoitti: "Nykyinen rauha ei ole Moskovalle muuta kuin etappi, johon se tälle kohtaa on katsonut parhaaksi tyytyä jatkaakseen myöhemmin sopivan tilaisuuden marssimaan länteen." Nimitys välirauha yleistyi.

Ryti yritti heti välirauhan jälkeen solmia puolustusliiton Ruotsin ja Norjan kanssa. Näiden lehdistössä ja valtiopäivillä hankkeelle oli kannatusta, mutta Neuvostoliitto torjui liiton "Neuvostoliittoa vastaan tähdättynä".

Huhti - kesäkuussa Hitler valloitti Tanskan ja Norjan. Vielä elokuussa Ryti yritti solmia jopa Ruotsin ja Suomen valtioliiton Ruotsin kuninkaan alaisuuteen. Neuvostoliitto uhkasi tämän mitätöivän rauhansopimuksen.

Suomi pystyi siis saamaan välttämätöntä suojaa Neuvostoliitolta vain Saksasta. Suomi antoi saksalaiskoneiden tankata Suomessa, joten Neuvostoliitto alkoi pommittaa Suomea, ja näin Suomi saattoi väittää Neuvostoliiton aloittaneen sodan ja valloittaa takaisin edellisvuonna menettämänsä alueet sekä "rauhanneuvottelujen pelimerkiksi" Itä-Karjalan. Ryti ei silti suostunut Hitlerin vaatimuksiin kuten Leningradin saarron sulkeminen.

Jatkosota

Rytin välit Mannerheimiin kiristyivät tämän annettua (Suur-Suomi-henkisen) miekantuppipäivänkäskynsä.

Vuonna 1941 Ryti arveli Saksan lyövän Venäjän mutta sitten häviävän maailmansodan. Vuonna 1942 hän kuitenkin alkoi epäillä myös Venäjän lyömistä.

6.6.1944 länsimaat tekivät Suomen vapauden kenties pelastaneen Normandian maihinnousun Ranskaan. Neuvostoliitolle tuli kiire valloittaa Suomi, jotta sen joukot vapautusivat Suomen-rintamalta ehtiäkseen Berliiniin ennen länsivaltoja.

Siksi Neuvostoliitto aloitti kuukauden kestäneen "suurhyökkäyksen" 9.6.1944. Hallitus sai neuvotteluyhteyden ja heti tilaisuuden tullen Ryti ja Tanner halusivat tehdä rauhan ja suostua Neuvostoliiton vaatimukseen ehdottomasta antautumisesta, mutta pääministeri Linkomies ja Mannerheim estivät tämän.

Saksan apu olivat armeijalle, elintarvikehuollolle ja teollisuudelle välttämättömiä. Ehtona avulle Saksa vaati Suomea sitoutumaan sodan jatkamiseen. Ryti suostui tähän mutta vain "yksityiskirjeellä", tosin hallituksen suostumuksella. Näin sopimus sitoisi vain häntä, ei Suomea.

Ryti tiesi, että kun parempi tilaisuus rauhaan tulisi, hän joutuisi uhrautumaan eroamalla, ja se saattaisi maksaa hänen henkensä. Muiden menettäessä hermonsa Ryti jatkoi puolustustaistelua, vaikka armeija näytti hetkittäin romahtavan. Kuukauden kuluessa Suomi onnistui torjumaan suurhyökkäyksen suurin tappioin. Monessa hautausmaiden sankarihaudassa päiväys on alkukesältä 1944.

Neuvostoliitto antoi periksi, siirsi osan joukoistaan kohti Berliiniä, ja heinäkuun alun jälkeen taistelut hiipuivat. 1.8. Ryti saattoi erota "terveydellisin syin" ja elokuussa Suomi neuvotteli rauhan, joka astui voimaan 4.9.1944.

Sotasyyllisyystuomio

Ryti valittiin Suomen Pankin pääjohtajaksi, ja hän alkoi elvyttää vientiä ja taistella inflaatiota vastaan. Ulkopoliittisten paineiden vuoksi hänet kuitenkin pidätettiin kesällä 1945 ja tuomittiin 10 vuodeksi kuritushuoneeseen "sotasyyllisenä". Tosin kansallisbiografian mukaan kommunisteja lukuun ottamatta kansakunta piti häntä "sijaiskärsijänä".

Kuritushuonetuomion ankarat olot mursivat Rytin jo presidenttiaikana heikentyneen terveyden, mutta hänen henkinen kestävyytensä säilyi ja hän kirjoitti vankilassa talouspolitiikasta, etenkin sosialismia vastaan. Gerda tuki yhä häntä.

Presidentti armahti viimeiset "sotasyylliset" vuonna 1949, ja Ryti promovoitiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Myös ylioppilaskunta ja valtioneuvosto muistivat häntä, ja kansa kunnioitti hänen hautajaisiaan sankoin joukoin.

Lisätietoja
Risto Ryti (Liberalismi.net, lisätietoja ja viitteitä)