Dublinin pääkadulla O'Connells Streetillä Sinn Fein jakaa "Vote no to Lisbon"-esitteitä, kadun toisella puolella sosialistit jakavat omia vastaavia lappusiaan, liberaalit eivat ole jakamassa lappusia vaan ovat rahoittaneen kadunvarsimainoksia iskulausella: "Lisbon: A bad deal for Ireland, a bad deal for Europe", muutamat Irlannin johtavista liikemiehistä ovat rahoittaneet kampanjan "Lisbon is bad for business". On hyvin harvinaista nähdä, että sekä liberaalit, Sinn Fein ja sosialistit ovat saman asian takana.
Kyse on Lissabonin sopimuksesta (lähinnä uusi nimi Euroopan Unionin perustuslaille, joka kuten jotkut muistavat äänestettiin kumoon useissa maissa muutama vuosi sitten). Oikeastaan juuri sanaakaa ei ole muutettu muutaman vuoden takaisesta Perustuslakiesityksesta, lisätty on sitten sitäkin enemmän. Kaikissa EU:n jäsenmaissa Irlantia lukuunottamatta sopimus ratifioidaan hallituksen päätöksellä. Irlannissa kansalaiset saavat jopa äänestää. Suomen valtio on hyväksymässä Lissabonin sopimuksen ilman julkista keskustelua, ja mm. Puola, Tanska ja Itavalta ovat jo ratifioineet sopimuksen hallituksen päätöksellä. Oikeastaan koko Euroopan tulevaisuus on irlantilaisten käsissä, sillä jos irlantilaiset äänestävät ei niin koko sopimus kaatuu. Irlannissa lähes kaikki puolueet konservatiivisia Fianna Failia (Irlannin suurin puolue) ja Fine Gaelia (Irlannin vastine Kokoomukselle) lukuunottamatta tekevat työtä Lissabonin sopimusta vastaan. Fine Gael ja Fianna Fail jauhavat sopimuksen puolesta, mutta heitä ei juuri kaduilla näy.
Mitä tapahtuu jos Lissabonin sopimus astuu voimaan?
Euroopan Unionissa ryhdyttäisiin tekemään päätöksiä määräenemmistöllä. Yhdystynyt Kuningaskunta on ainoa jäsenvaltio, joka on neuvotellut oikeuden jättäytyä määräenemmistopäätösten ulkopuolelle. Mitä sopimuksen ratifiointi tarkoittaisi käytännössä:
1. Brysselille siirretaan valtaa EU:n ulkopuolisten investointien ohjailussa. Käytännössä tämä tultaisiin toteuttamaan harmonisoimalla yrityksiin kohdistuvaa verotusta. Kiva diili kehittyville talouksille (jotka ovat jo ekoina sopimuksen ratifioineet), huono diili esimerkiksi Irlannin kaltaisille maille, joiden hyvinvointi perustuu nimenomaan lähes olemattomaan yritysverotukseen. Matalat verot ovat houkutelleet Irlantiin oikeastaan lähes kaikki suurimmat IT-alan yritykset ja matala tuloverotus on houkutellut myös paljon ulkomaista työvoimaa (allekirjoittaneen mukaan lukien). Suomessa tilanne ei ole ehkä niin kriittinen vaan Suomen verotus saattaa jopa laskea sopimuksen myötä. Tosin koska Suomessa pitää hyysätä kaikkia keksittäisiin lisää kaikenlaisia maksuja, joilla verotulovaje korvattaisiin.
2. Energia-, ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa ryhdyttäisiin tekemään "one-size-fits-for-all"-mentaliteetilla. Enemmistöpäätöksen ansioista äkkiä Suomi on luonnonsuojelupuisto (itseasiassa tämä on aivan aito ehdotus vuosien takaa erään saksalaisen mepin suusta) ja Irlannin pääelinkeinoiksi nousisi turismi ja golffaus.
3. Yhdelläkään maalla ei ratifioimisen jälkeen olisi oikeutta päättää yksilöllisesti omasta ulkopolitiikastaan. Jokaisella maalla olisi myös velvollisuus osallistua sotilaallisiin operaatioihin. Tästä ei voisi enää päättää tilanteen tullen.
4. Valta muuttuu yhä läpinäkymättömämmäksi. Euroopan Unionin hallinnollinen rakenne on rakennettu aikanaan ranskalaiselle hallintomallille kaveripohjalta nimitettävine kabinetteineen. Sopimuksen myötä tämä malli vahvistuisi entisestään ja nykyiset harmaat alueet muuttuisivat lähinnä mustiksi.
5. Useat maat joutuvat luopumaan Veto-oikeuksistaan. Useilla EU:n jäsenmailla on tällä hetkellä Veto-oikeus kansallisesti merkittävistä asioista. Suomen Veto-oikeuslistaa en ole onnistunut paikallistamaan, mutta Irlannin Veto-oikeus listalta löytyy mm. raja-tarkastukset, siirtolaisuus, työllisyyspolitiikka jne.. Veto-oikeudet rajataan minimiin, jos eivät poistu kokonaan.
6. Eurooppaneuvoston jäseniä velvoitettaisiin edustamaan EU-myönteisiä arvoja omassa maassaan. Tällä hetkellä puhutaan oman maansa arvojen edustamisesta EU:ssa...
7. Jäsenmaat eivät saa nimittää itse omaa komissaariaan, vaan komission puheenjohtajaksi valittu henkilö nimittää muut komission jäsenet jäsenmaan ehdottamista kolmesta ehdokkaasta. Tämä saattaa ensin kuulostaa aika hyvältä diililtä, mutta näin komission puheenjohtajan valta lisääntyy merkittävästi yli kansallisten rajojen. Vanhat sedät saavat suosia kavereitaan. Ai niin, ja on erikseen määritelty, että yksi ehdokkaiden pätevyysvaatimus on: "Eurooppa-asiaan sitoutuminen". Eihän sinne nyt mitään omaa ajattelua haluta, voisivat häiritä vaikka Eurostoliiton kehitystä.
8. Ja kirsikkana kermavaahdon päällä: Saamme vihdoin ikioman Euroopan presidentin. Minä ainakin aion äänestää jotain komeaa saksalaista. Ai niin, mutta enhän minä saa vaikuttaa pressan valintaan...
Wohoo, kyllä tämä uusi hieno eurooppalaisuus on parhautta.