Demarimaa juhlii itsenäisyyttä

Mielestäni on kummallista, että itsenäisyyspäivänä ei haluta muistella muita aikoja kuin toista maailmansotaa. Harmillista, ettei itsenäisyystaisteluja eli aktivismia, kagaalia, jääkäreitä ja Vapaussotaakin muistella juurikaan. SDP voisi muistella niitä omalla tavallaan, jos Vapaussodan muiston vaalijoiden kekkerit eivät miellytä. Aktivismissa ym. olikin sitten mukana myös sosialisteja. Myös jääkäriliikkeessä.

Suomessa siis kansallispäivän juhlinta keskittyy vain toisen maailmansodan uhrien muistamiseen. Tietysti tämä on perusteltua siksi, että näissä sodissa koko kansa oli yhtenä miehenä maata puolustamassa. Vuden 1918 kapina on hyvä veruke. Ei haluttaisi muistella erimielisyyksiä. Toisaalta koko itsenäisyysajan ja itsenäistymisprosessin unohtaminen on mielestäni kohtuutonta. Olisiko kyse vain kohteliaisuudesta vasemmistoa kohtaan, kun halutaan vaieta itsenäisyystaistelusta ja itsenäisyyden vuosikymmenistä? Eikö kaikessa ole myös kielteisiäkin motiiveja?

Muistamme virallisen käsityksen vuodesta 1918 mediassa ja tieteessä. Se on häkellyttävän lähellä äärimmäisen vasemmiston mielipidettä eli käytännössä kapinallisten näkökulmaa. Ehkäpä ei olekaan kysymys vain SDP:n rikosten kohteliaasta unohtamisesta. Itsenäiseksi kutsuttu maamme siis on omaksunut kommunistien käsityksen vuoden 1918 sodasta. Vaikka Suomi taisteli vuosisadan itsenäisyydestään kommunistista naapurimaataan vastaan. Onko pikemminkin niin, että solutettuaan maan hävityn sodan jälkeen tämä kommunistinen naapuri on viimein voittanut?

Itsenäisyyspäivänä muistutetaan paljon siitä, kuinka tärkeää on itsenäisyys ja riippumattomuus. Kuitenkin tiedämme, että toisen maailmansodan jälkeen NL puuttui vahvasti sisäisiin asioihimme. Suomettuneisuus jatkuu yhä eli kaikesta puuttumisesta ja alistumisesta ei edes ole päästy. Itsenäisyyspäivänä ei kuitenkaan muistella missään tätä rähmälläänoloa eikä julisteta sellaisen rähmälläänolon vaarallisuutta. Ajasta ei haluta tehdä valtion johdossa minkäänlaista tilintekoa.

Nykyisin kaikki hiljentyvät joka vuosi Linnan romaanin pohjalta tehdyn elokuvan ääreen. Miksi? Miksi ei koskaan katsota Jääkärin morsianta ym? Romaani on kuitenkin sosialistin kirjoittama ja se näkyy jopa elokuvastakin läpi. Mielestäni tässä ollaan jämähdetty sotien jälkeiseen YYA-aikaan ja suomettuneisuuteen. Siltä tuntuu, kun vaihtoehtoja ei ole. Miksi emme muistele täyden itsenäisyyden aikaa? Olkoonkin, että vasta N-liiton avulla alkoivat demarien kulta-ajat sotien jälkeen.

Miksi SDP ajattelee vuoden 1918 kapinasta kommunistien tavalla? Miksi se vaatii koko maata ajattelemaan samalla tavalla? On muistettava, että Alpo Rusin uuden kirjan mukaan puolue oli kgb:n ohjailema, mitä ilmeisimmin aika lailla edelleen. Vaikutusta on myös muuhun yhteiskuntaan ja Kekkosen ajan vaikutukset näkyvät yhä. Päätetäänkö itsenäisyyspäivän juhlinnasta Suomessa Venäjällä?

Miksi edelleen alistumme toiseksi tasavallaksi haukkumalla itsenäisyyden aikaa ainakin vaikenemalla siitä? Miksi annamme YYA-ajan ja suomettuneisuuden kauden jatkuvan tällä tavalla? No eihän virallinen Suomi halua Karjalaakaan takaisin ja on uuden tutkimuksen mukaan torjunut palautusneuvottelutarjouksen Venäjän puolelta 90-luvulla. Tällainen asenne on avoimen vihamielistä itsenäistä Suomea 1917-45 kohtaan ja mukautumista Neuvostoliiton vallan vuosiin 1945-91. Vaivihka itsenäisyyttä juhlitaan vain sordiinolla, vaikka juhlintaa alettiin rohkeammin harrastaa N-liiton sortumisen jälkeen.

Mielestäni itsenäisyyttä juhlitaan pitkälle siinä hengessä, kuin Eino Uusitalon ehdottamaa uutta itsenäisyyspäivää olisi juhlittu. Itärajan takana varmaan riemuitaan rähmälläänolon jatkumisesta ja punamullan aikana tapahtuneesta nopeasta uussuomettuneisuuden syöksystä. Ilmeisesti neuvostohenkiset voimat, etenkin SDP laskee hyötyvänsä siitä, että kansalle markkinoidaan äärivasemmistolaisuutta ja esim. vanhaa henkeä kansallisena juhlapäivänä.

Aivan totta. Suomen vapaus

Aivan totta. Suomen vapaus ja itsenäisyys lunastettiin 1918 vähintään yhtä konkreettisesti kuin 1940 ja 1944.

Silti aihe ja nimenomaan todellinen sorron uhka on edelleen tabu. Nyky SDP ei kai kehtaa muistella omaa menneisyyttään, sitä että demarit olivat kerran väkivalloin kukistamassa maan laillista hallitusta ja muuta peesaa kun ei haluta loukata ja suomettuminen painaa edelleen niskassa.

Nuorelle polvelle asioita ei edes kerrota niiden oikeilla nimillä.

Vaarallista tulevaisuudenkin kannalta tälläinen väkivaltaisen vallankumoksen hiljainen ja ei aina niin hiljainenkaan hyväksyntä.