- Omasta mielestäni minuun tuli sinä hetkenä lämpö, Jumalan rakkaus, jonka tunnen ja jota haluan jakaa.
Jumala myös puhuu ja neuvoo, mitä kannattaisi tehdä. Toisinaan kuuntelen sitä, toisinaan en.
Olen aika huono oppilas, mutta ollut sitä jo 16 vuotta. Hylättyäni lapsenuskoni löysin sen vasta 32-vuotiaana uudelleen.
- Mites teillä? Mitkä on uskon kokemuksenne?
Kristittykö olet? Huhhuh...
Kristittykö olet? Huhhuh... kuulut yhteen kolmesta pahasta. Kristinuskon typeryys esiintyy etenkin sen epäloogisuutena ja ristiriitaisuutena, mutta myös muita huonoja puolia löytyy. Tiivistettynä: mahdoton, epälooginen ja paha.
Jos kysyt perusteluita, niin voinhan niitäkin kirjoitella, mutta kun ei jaksaisi... mutta rupean väittelemään, jos haluat, eli en pakene perusteluita.
En usko oikein mihinkään. Olen pohtinut uskonasioita, mutten ole päässyt minkäänlaiseen selvyyteen, ja etsin yhä totuutta, mitä tuskin itse löydän. Toivottavasti joku viisas filosofi oivaltaa jotain merkittävää elinaikanani. Omista ajatuksistani sen verran, että en näe minkäänlaista jumalaa tai sielua tarpeellisena: ei maailma tarvitse mitään luojaa, ei ihminen tarvitse mitään sielua. Sen sijaan on asioita, joista en ole varma, mitä ne ovat (mm. taiteet) joten voin olettaa, että ne saattavat mahdollisesti olla jotain "jumalallista" (ilman mitään jumalaa, mutta en keksi sanaa).
Niin, en ole kokenut mitään kummallista.
Uskonto ja usko
Oikeastaan uskonto ja usko ovat kaksi eri asiaa. Koulussa opin inhoamaan uskontoa, varsinkin lukiossa kirkkohistoriaa, kun opettaja syyti ja syyti monisteita, joissa oli milloin mitäkin kirkolliskokouksien päätöksiä. Koko helahoito alkoi tuntua pelkiltä ihmisten päätöksiltä, joita muiden täytyi sitten pokkuroida. - Ei ihmekään, että heti lukion jälkeen erosin kirkosta.
Minusta kasvoi hyvin kriittinen skeptikko enkä olisi varmaankaan liittynyt uudestaan kirkkoon ellen olisi alkanut odottaa lasta ja suuren sisäisen väännön jälkeen päättänyt kastattaa hänet. Perustelin valintaani rationaalisilla tekijöillä, että kasteen jälkeen lapsi voisi mennä ripille ja naimisiin kirkossa aikanaan, mikäli niin haluaisi. Sitä en laskenut, että puolen vuoden kuluttua lapsen syntymästä kohtaisin etsikkoajan, jossa Jumala lähestyi minua ja puhui minulle. Sitä etsikkoaikaa kesti ainakin pari viikkoa, jonka aikana mieleeni nousi raamatunlauseita ja jona aikana Jumala näytti minulle kaiken ikään kuin sisältäpäin. Tajusin, että Jumalan kymmenen käskyäkin ovat vain sitä varten, ettei ihminen satuttaisi itseään. Tekemällä pahaa ihminen loukkaa itsensäkin eikä vain lähimmäistään. Erityinen opetus oli se, ettei saa olla pahan jatkeena. Koin Jumalan rakkauden ja että Jumala on rakkaus. Aloin saada myös Pyhän Hengen kokemuksia, joita ei ollut ennen koskaan ollut, sellaista väreilyä ympäri kehoa ja sanomatonta hyvää oloa. Tuon kaiken edellisen seurauksena kylmyys sisimmästäni häipyi ja sen tilalle tuli lämpö.
Kun monet ihmiset katsovat kieroon uskovia, he eivät oikein tajua näitä asioita. Antaisinko enää lämmön pois sisimmästäni? En ikinä, silloinhan minulla oli kylmä ilman tätä ihanaa lämpöä. Päinvastoin ajattelen, miksei tämä tullut aikaisemmin annettuani murrosiässä lapsenuskoni pois. Olisi kannattanut pitää kynsin hampain kiinni lapsenuskostaan, mutta niin monet tekevät saman virheen ja joutuvat eksyksiin. Kuinka sanotaankaan niin viisaasti: "Sä lapsen uskos säilytä, se sull' on paras ystävä. On maailman aarteet tomu vaan, rinnalla uskon lapsekkaan."
- Mitä sitten tuomiopäivän pasuunoihin tulee, kierrän heidät kaukaa. He julistavat tuomioitaan ja tuomitsevat lähimmäisensä milloin mistäkin, vaikka Jeesus kielsi tuomitsemasta ketään. Olen siis yhä edelleen aika varovainen uskontojen kanssa enkä lähde mukaan kuvioihin, jotka rikkoisivat sisintäni. Harrastan uskoani pääasiallisesti omissa oloissani. Käyn kyllä toisinaan kirkossa ja aika usein Rukousystävien illoissa, joista pidän.
Sanasinko
No jee
Juujuu, on sitä lämpöä ja väreilyä täälläkin koettu erilaisissa yhteyksissä, mutta ei siihen mitään jumalaa ole tarvittu - jokin tarpeeksi tunteellinen juttu saa aikaan moisia fiiliksiä. Miksi helvetissä oikein uskot? Kerro se toki minulle, koska tuosta se ei ole käynyt selväksi. Miten voi uskoa johonkin ensinnäkin epäloogiseen (Raamatussa on ristiriitaisia väitteitä vaikka kuinka tulkitsisi), toisekseen mahdottomaan (miten muka jokin, joka ei ole maallista, kykenisi maallisiin ihmeisiin niin kuin Jeesus teki?) ja kolmannekseen pahaa (Raamatun opit ovat sellaista paskaa, että ei perkele)? HUHHUH.
Uskonto ja usko ovat aivan eri asioita. Uskonto on ihmisiä ohjaileva koneisto, usko taas simppelisti uskoa. Kuitenkin, oli kyseessä sitten uskonto tai usko, perinteinen "uskon kokeminen" on pelkkää psykologiaa. Kerran sinä olet kristitty, ja väität kokeneesi Jumalan läsnäolon tms. sen voi laittaa vain ja ainoastaan psykologian piikkiin, koska vastaavia tunnelatauksia tulee muissakin yhteyksissä, joten ajatellessasi Jumalaa tms. sinulle voi tulla hyvä mieli kun koet olevasi turvassa tms., ei siihen mitään jumalaa tarvita. Mitä järkeä on uskoa johonkin järjettömään? En voi uskoa, että ne väreilyt ja lämmöt johtuvat Jumalasta, ennen kuin perustelet, miksi tunteesi johtuivat juuri Jumalasta.
Harmi
Olin juuri muokkaamassa kirjoitustani, kun pääsy siihen estettiin. Nykyisillä säädöillä ei viestin muokkaaminen näköjään ole enää mahdollista toisen vastattua. Piti edellisessä kuitenkin olla: "En ikinä, silloinhan minulla olisi kylmä ilman tätä ihanaa lämpöä."
- Mitä muuten tähän uskoon tulee, en käy tästä kiistelemään. Uskonasiat ovat uskonasioita ja jokainen uskoo tavallaan tai on uskomatta. Olen kuitenkin kirjoittanut näistä aika paljon Kotimaan palstalla ja omallanikin tällä samalla nimimerkillä, jos jotakuta kiinnostaa.
Kirjoittamiseen saa kulumaan hirveät määrät aikaa, varsinkin jos kirjoittaa samat asiat moneen kertaan. Aikaa semmoiseen ei ole... Muihin puuhiin siis.
Sanasinko
Jaa, eli et jaksa perustella.
Jaa, eli et jaksa perustella. Se siitä sitten, keskustelu kanssasi on täten täysin joutavaa. Heippa.
Muuten, katsopa sitä viestiäsi. Kolmas kappale, toinen lause.
E: Eipäs, vaan kolmas lause.
E2: No perkele, kolmas virke.
--
Tässä oman palstan päivittämisen lomassa voin vähän kirjoitella. On muuten puuduttavaa peistata kirjanmerkkeihin keräämiään uutisia, mitähän varten ylipäätään olen aloittanut... Mutta kun olen aloittanut, jatkan, vaikka vähentää pitäisi. Toisaalta on ollut hyödyllistä kerätä juttuja saman otsikon alle, aika kattavan uutispläjäyksen saa esimerkiksi ketjusta Koulusurmat ja koulujen turvallisuus.
Mitä sitten noihin uskonasioihin tulee, kai tajuat riitelyn niistä olevan hyödytöntä. Yksi uskoo yhdellä lailla, toinen toisella lailla eikä kukaan voi lopulta todistaa mitään, vaikka olisi kokenut miten paljon tahansa.
Varmaa kuitenkin on, että jokainen uskoo jollakin lailla. Joku uskoo siihen, ettei Jumalaa ole, toinen, että Jumala on.
Viime aikoina olen herännyt huomaamaan, kuinka ahdasmielisiä ihmiset, jopa nuoret, voivat olla. On olemassa perhepiirejä, joissa on sallittua tykätä esimerkiksi eri ruokalajeista, mutta muista asioista kaikkien pitäisi ajatella samalla tavoin. Jos rikkoo noita kirjoittamattomia sääntöjä ja toimii toisella lailla kuin suvussa on aina toimittu, joutuu luopioksi ja toisten ylenkatsomaksi.
Minulla on jo sen verran ikää, että tajuan jokaisen meistä ajattelevan, kokevan ja tuntevan eri lailla. Vapaa ajattelu on ehkä sitä, että suot toisellekin vapaan ajattelun. Ei ole olemassa ihmistä, joka ajattelisi kaikesta samalla tavalla kuin itse ajattelee. Siitä huolimatta ja juuri sen takia erilaisuus on niin arvokasta.
Kokemuksistaan kertoessaan minämuoto on kaikkein turvallisin. Kun minä olen kokenut näin tai noin, se ei riistä tai kiistä toiselta hänen kokemisen oikeuttaan. Emme oikeastaan voi edes tietää, kuinka joku toinen tuntee. Voimme vain myötäelää, mutta emme ole hänen nahoissaan. Siksi uskonasioistakin kiisteleminen on turhaa, kun jokainen kokee kuitenkin niin kuin kokee. Kokemuksillani en tahdo loukata toisia, jotka myöskin kokevat. - Understood?
PS. Tähän loppuun pieni salaisuus: minäkin pelkään kiihkouskovaisia :)
Sanasinko
--
Kyllähän sinun kristittynä pitäisi tietää se totuus, eikös?
Onhan sille uskomiselle joku syy oltava. Jos vain ajattelee että "uskon koska Jumala on olemassa", niin tervemenoa Tyhmälään. En yritä vaatia uskovaisilta mitään todisteita jumalasta/sielusta tms., mutta perusteluita kylläkin. Täytyy muistaa, että perustelut ja todisteet ovat eri asia, esim. filosofiassa ei paljoa todisteita tavata, mutta sen sijaan perusteluita koko ajan. Näin ollen voimme kinata siitä, onko Jumalaan uskominen perusteltua, eli järkevää, vai ei.
Ihmiset uskovat eri tavoin, ja se on sallittavaa, totta. Siltikin, vaikka en voi todistaa mitään uskoa vääräksi, voin kieltää monien uskontojen ja uskomistapojen järjellisyyden. En voi sanoa, että jokin uskonto tai uskomistapa on väärä ja epätosi, mutta voin sanoa, että jokin sellainen on tyhmä, järjetön, julma tms.
"PS. Tähän loppuun pieni salaisuus: minäkin pelkään kiihkouskovaisia :)"
Nähdään helvetissä... jos et itse kuulu niihin joita pelkäät.
"Viime aikoina olen herännyt huomaamaan, kuinka ahdasmielisiä ihmiset, jopa nuoret, voivat olla. On olemassa perhepiirejä, joissa on sallittua tykätä esimerkiksi eri ruokalajeista, mutta muista asioista kaikkien pitäisi ajatella samalla tavoin. Jos rikkoo noita kirjoittamattomia sääntöjä ja toimii toisella lailla kuin suvussa on aina toimittu, joutuu luopioksi ja toisten ylenkatsomaksi."
Menee kyllä topikin ohi mutta entäs sitten: http://p3.foorumi.info/historianurkkaus/viewtopic.php?t=149
Tere Vurki :)
Kirjoitit: "Nähdään helvetissä... jos et itse kuulu niihin joita pelkäät."
Miksi sanot noin, voihan olla, että olet paljon parempi ihmisenä kuin muut. Ei ihmisestä tee huonoa se, että hän ajattelee omilla aivoillaan tai on skeptinen, niinhän oli Jeesuksen lähellä myös opetuslapsi Tuomas, joka sai nimen epäilevä Tuomas...
Itse uskon, että Jumalaa lähellä on se, joka etsii totuutta, koska Jumala on Totuus. Ehkä sitä varten ateistit ja skeptikot löytävät ennemminkin Jumalan kuin tapakristityt ja ulkokultaisuuden korostajat. Noin ainakin minulle skeptikkona kävi.
Mitä sitten älykkyyteen tulee, ei ole tyhmyyttä uskoa Jumalaan. Meikälläkin on Mensasta älykkään paperit; tosin testeistäni skeptikkona on jo parikymmentä vuotta ja olen ajatellut käydä joskus uudestaan, jahka tästä kerkiän...
Sanasinko
Tarkoitin, että tietenkin
Tarkoitin, että tietenkin vain ne, jotka noudattavat Jumalan tahtoa (eli sitä, mitä Raamattu sanoo), pääsevät taivaaseen. Niinhän siellä Raamatussa lukee. Sinä et selvästikään noudata Jumalan tahtoa, en toki voi olla varma, mutta sellaisen vaikutelman olen saanut - tuskin olet koko ajan rukoilemassa (muuten et ehdi saada kaikkia syntejäsi anteeksi).
Totuuttahan tässä etsitään, mutta ennemmin luen filosofiaa kuin tukeudun Jumalaan, joka ei todellakaan vaikuta todelliselta. Näin ollen totuus ei ole Jumalassa (isolla).
Älykkyysosamäärä ei kerro kaikkea. Veljenikin ÄO on joku 148, ja fysiikka ja jonkinlainen filosofiakin kyllä sujuu, mutta hän ei tunnu tajuavan vapauden oikeudenmukaisuutta ja tyytyy kaikkeen nykyiseen paskaan kuten tädit konsanaan.
Olin noin 20v asti kristitty
Olin noin 20v asti kristitty ja oikeastaan hyvinkin fundamentalistinen uskossani. Vähitellen kuitenkin tulin järkiini ja tajusin että Raamattu, kirkko, Jeesukset--- ne on kaikki ihmisten aikaansaannosta eikä jumalaista alkuperää.
Sen jälkeen oli lyhyt välivaihe jolloin etsin jumalaa ja sitä ilmoittaisiko hän itseään kenties jonkun muun uskonnon kautta.
Nykyään olen apaattinen agnostikko enkä vaivaa yhtään päätäni sillä onko jotain jumaluuksia olemassa vai ei. Mitä väliä sillä on? Ihmisen kannattaa keskittyä siihen mikä on konkreettista ja todellista siinä todellisuudessa missä hän elää.
Tärkeää on myös estää uskontojen tuhovaikutus yksilönvapautta ja ihmisten onnellisuutta vastaan.
Aina puhutaan kakkia
http://www.vapaasana.net/artikkelit/2007/11/raamatun-julmuuksia-ja-ristiriitoja
joka palstalla