VAPAASANA.NET vaihtoehto Ylen annille

Nappasin toisaalta alla olevan kirjoituksen (peräisin Vesa-Ilkka Laurion blogikirjoituksista, nähtävästi koottuna) ja tuon sen tässä esiin sen ilmeisen tärkeyden vuoksi. Ja täällähän niuhottajat eivät ole turhaan sensuroimassa kaikkea ajatuksia herättävää pois. Teksti kuuluu:

Juutalaisia kuoli toisessa maailmansodassa pääasiassa vain kulkutauteihin.

Juutalaisilla oli turvalliset olot valvotuissa leireissä, joissa heitä suojeltiin, ruokittiin ja annettiin heille työtä ja palkkaa, kun samaan aikaan saksalaiset kuolivat rintamalla ja pommituksissa. Juutalaiset olivat Euroopan turvatuin ryhmä. Ne, jotka sodan aikana heistä menehtyivät, kuolivat pääasiassa kulkutauteihin.

Väestötilastot

Juutalaislehti The New York Times antaa 22.2. 1948 juutalaisten määräksi maailmassa v. 1947 minimissään 15 miljoonaa ja maksimissaan 18 miljoonaa. Paul Rassinier ilmoittaa kaksi eri lähdettä, toisen (the World Center of Contemporary Jewish Documentation) mukaan maailmassa oli juutalaisia vuonna 1939 16 643 120, vuonna 1945 15 053 628 ja vuonna 1962 17 552 208, ja toisen (jota Raul Hilberg käytti kirjassaan ”the Destruction of the European Jews”) mukaan vuonna 1939 maailmassa oli 16 643 120 juutalaista, vuonna 1945 15 655 528 ja vuonna 1962 18 160 412 (Rassinier: the Holocaust Story and the Lies of Ulysses, s. 388-389). Näiden kahden lähteen tutkimusmetodit olivat erilaisia, joten niiden lukuja ei tule sekoittaa keskenään.

Walter N. Sanning ilmoittaa kirjassaan ”the Dissolution of Eastern European Jewry” juutalaisten määräksi maailmassa vuonna 1941 15 967 000, vuonna 1945 14 700 000 ja vuonna 1970 16 200 000. Tässäkin tutkimuksen metodit olivat toiset kuin yllä olevissa, joten lukuja ei saa sekoittaa keskenään.

Sodanjulistuksessaan Saksalle v. 1933 juutalaiset ilmoittivat lukumääräkseen maailmassa 14 miljoonaa (maailman juutalaisuus julisti kahteen kertaan Saksalle sodan: vuonna 1933 [Samuel Untermeyer, Maailman juutalaiskongressin puheenjohtaja] ja vuonna 1939 [juutalaisjohtaja Chaim Weizmann]).

Vuoden 1947 World Almanacin mukaan maailmassa oli v. 1939 15 688 251 juutalaista (lukujen takana American Jewish Commitee). Tilastollisen vuosikirjan mukaan juutalaisia oli vuonna 1939 maailmassa 17 miljoonaa ja vuonna 1945 16 miljoonaa.

Dennis Nix (First Freedom, huhtikuu 2004) esittää seuraavat kaksi väestölistaa ja kysyy, mistä Saksa otti kuusi miljoonaa ”holokaustia” varten:

A. World Almanac 1940 (s. 129): maailmassa juutalaisia 15 319 359; World Almanac 1949 (s. 289): maailmassa juutalaisia 15 713 638; World Almanac 1996 (s. 646): maailmassa juutalaisia 14 117 000.

B. Meyers Handlexikon, Saksa 1921: maailmassa juutalaisia 11 600 000; National Council of Churches 1930: maailmassa juutalaisia 15 600 000; American Jewish Committee, Bureau of Synagogue Council 1939: maailmassa juutalaisia 15 600 000; World Almanac USA 1946: maailmassa juutalaisia 15 690 000; Statistical Handbook of Council of Churches, USA 1951: maailmassa juutalaisia 15 300 000.

Ei siis ole mahdollista, että toisen maailmansodan aikana (tai vuosien 1933 ja 1945 välillä) olisi tuhottu kuusi miljoonaa juutalaista.

Hitlerin vaikutusalueella oli maksimissaan vain 3,5-4 miljoonaa juutalaista, joten kuuden miljoonan luku on teoreettisestikin täysin mahdoton. Kaiken kukkuraksi sodan jälkeen Saksalta on hakenut sodanaikaisista kärsimyksistä korvauksia 4,4 miljoonaa ihmistä, joista kolme miljoonaa juutalaisia! Täällä he ovat ihka elävinä lähes kaikki!

Sveitsiläinen Baslere Nachrichten kirjoittaa heti sodan jälkeen 13.6.1945: “Yksi asia on jo varma: väite 5-6 miljoonasta uhrista ei ole totta. Juutalaisuhrien lukumäärä ei voi olla yli 1-1,5 miljoonaa, koska Hitler ja Himmler eivät ole voineet tavoittaa enempää kuin tuon määrän.”

Kansainvälisen Punaisen Ristin komitean (Arolsen) 1.1.1993 antaman ilmoituksen mukaan toisen maailmansodan sodan aikana 15 keskitysleirissä (puuttuu Belzec, Chelmno, Sobibor, Treblinka ja ghetot) oli dokumentoituja kuolemia 296 081 (mukana kaikki kuolinsyyt; ylivoimaisesti suurin kuolinsyy epidemiat), näistä ehkä puolet juutalaisia. Germar Rudolfin mukaan todellinen määrä lienee noin puoli miljoonaa, puolet juutalaisia (Dissecting the Holocaust, s. 212-213). Rudolfin teksti kokonaisuudessaan (ko. kohta lopussa):

http://vho.org/GB/Books/dth/fndstats.html

Saksan maaperällä olleista keskitysleireistä Institut für Zeitgescichte (München) ilmoitti vuonna 1960, ettei niissä ole tapettu ihmisiä kaasulla. Juutalaisetkin myöntävät tämän. ”Tuhoamisleirien” väitetään sijainneen (Saksan valtaamalla) Puolan maaperällä.

Vuonna 1956 Kansainvälinen Punainen Risti arvioi tutkimustensa perusteella, että toisen maailmansodan aikana juutalaisia kuoli 300 000 kaikki kuolinsyyt mukaan lukien (ylivoimaisesti tärkein syy oli luonnollisesti epidemiat, varsinkin pilkkukuume).

Neuvostoliiton v. 1989 julkistamien Auschwitzin kuolintilastojen mukaan Auschwitzissa kuoli vuoden 1944 alkuun mennessä (vuosi 1944 ja tammikuu 1945 puuttuvat) n. 69 000 ihmistä kaikki kuolinsyyt mukaan lukien (sodan aikana yhteensä siis ehkä reilut 100 000), ei 1,1-1,5 miljoonaa kaasutuksiin, kuten nykyisin väitetään (aiemmin väitettiin neljä miljoonaa! Kuitenkaan kun lukua neljä miljoonaa vähennettiin virallisesti 2,5 miljoonalla 1,5 miljoonaan, kokonaismäärää ei vastaavasti vähennetty kuudesta miljoonasta 3,5 miljoonaan!).

Kun vuonna 1954 Länsi-Saksa (Adenauerin hallitus) ja Israel neuvottelivat juutalaiskuolemien korvauksista, neuvotteluiden perustana oli 170 000 juutalaisuhrin lukumäärä! Länsi-Saksan hallituksen esite ”Deutschland heute” antoi v. 1953 juutalaisuhrien määräksi tuon 170 000. Sama luku annettiin vuosina 1954 ja 1955 (”latest updated edition”). Dictionary of Universal Knowledge of Judaism (päätoim. John F. Oppenheimer) ilmoittaa kuolleitten juutalaisten määräksi 160 000.

Leirien kuolleisuutta pyrittiin vähentämään

28.12.1942 keskitysleirien päällikkö Himmler antoi määräyksen: ”Kuolleisuutta keskitysleireissä on vähennettävä kaikin keinoin” (Reitling: The Final Solution). Leireissä raivosi täiden välityksellä leviävä ja tappava pilkkukuume, joka toi kuoleman nopeasti. Saksa tarvitsi ehdottomasti uhanalaisessa tilanteessaan kaiken mahdollisen juutalaistyövoiman tehtaisiinsa; leirithän olivat työleirejä, idässä lisäksi transitleirejä (juutalaisia siirrettiin itään).

Himmlerin määräykseen keskitysleirien tarkastaja Richard Glücks vastasi 20.1.1943: ”Kaikkia keinoja tullaan käyttämään kuolleisuuden vähentämiseksi” (Nürnbergin oikeudenkäynnin dokumentti 1523). Leirien talousviraston päällikkö Oswald Pohl ilmoitti 10.4.1943, että leireihin lähetetään tuberkuloosia sairastavia, mistä seuraa se, että kuolleisuusluvut ovat ”hirveän korkeita” (Nürnberg-dokumentti). Myöhemmin 30.9.1943 Pohl saattoi kertoa, että leirien kuolleisuus oli laskenut vuoden 1942 syyskuun 8,5 prosentista vuoden 1943 kesäkuun 2,8 prosenttiin.

Leireissä ei tapettu, niissä yritettiin epätoivoisesti pelastaa juutalaisten ja muiden internoitujen henki. Zyklon B:tä käytettiin vaatteiden puhdistamiseen täistä. Täiden hävittämiseksi tulijat riisuttiin, suihkutettiin, heidän tukkansa leikattiin ja heidän vaatteensa käsiteltiin Zyklon B:llä. Tämä hyönteismyrkky pelasti lukemattomien juutalaisten hengen.

Ruumiskasat, joita Saksan läntisistä leireistä sodan lopussa löytyi, eivät olleet kaasulla surmattuja vaan niitä, jotka sodan kaoottisina viime kuukausina ylikansoitetuissa läntisissä leireissä (itäisten keskitysleirien asukkeja, mm. Elie Wiesel, oli evakuoitu puna-armeijan tieltä länteen turvaan) kuolivat kulkutauteihin, nälkään ja lääkkeiden puutteeseen (joiden syntymistä liittoutuneet suuresti edistivät tuhoamalla Saksan infrastruktuurin) ja joiden ruumiita ei ehditty polttaa. Krematorioiden käyttö oli välttämätöntä epidemioiden hillitsemiseksi.

Keskitysleirisäännöt

Saksalaisten keskitysleirisääntöjen mukaan leireihin tulijoille oli pidettävä perusteellinen lääkärintarkastus, ja jos oli syytä, heidät oli asetettava karanteeniin. Sairaat tulijat täytyi tutkia jo saapumispäivänä, ja tarvittaessa heidät oli ohjattava sairaalaan. Lääkäreiden oli valvottava ravinnonsaantia, ja puutteista tuli ilmoittaa leirin komentajalle. Niille, jotka siirrettiin muihin leireihin, oli pidettävä lääkärintarkastus (Rules and Regulations for the Concentration Camps. Anthology. Inhuman medicine, Vol. 1, Part 1. Warsaw: International Auschwitz Committee 1970, s. 149-151; S. Paskuly [toim.]: Death Dealer, s. 216-217).

Leirien hallintoviraston päällikkö määräsi joulukuussa 1942: ”Leirien lääkäreiden on kaikin käytettävissä olevin keinoin alennettava kuolleisuutta eri leireissä - - Keskitysleirien lääkäreiden tulee entistä useammin valvoa vankien ravinnonsaantia ja yhteistyössä leirihallinnon kanssa tehdä parannusehdotuksia leirien komentajille - - Leirien lääkäreiden tulee huolehtia siitä, että työoloja eri työpaikoissa parannetaan mahdollisimman paljon - - Reichsführer SS (Himmler) on määrännyt, että kuolleisuutta on ehdottomasti alennettava” (Nürnberg-dokumentti PS-2171, liite 2; NC&A red series, Vol. 4, s. 833-834).

Keskitysleirien valvontaosaston päällikkö Richard Glücks lähetti 20.1.1943 jokaiseen keskitysleiriin kiertokirjeen, jossa sanotaan: ”Kuten olen jo tähdentänyt, keskitysleirien kuolleisuutta on alennettava kaikin mahdollisin keinoin” (Nürnberg-dokumentti NO-1523; NMT green series, Vol. 5, s. 372-373).

Juutalaiset pyrkivät tuhoamaan Saksan

Juutalaiset olivat julistaneet Saksalle sodan. Heti Hitlerin noustua v. 1933 valtaan he julistivat "pyhän sodan" Saksaa vastaan (World Jewish Congress 24.3.1933, puheenjohtaja Samuel Untermeyer). Saksalaiset tuotteet asetettiin maailmanlaajaan boikottiin, laivojen purkamisia estettiin jne.

Uudelleen juutalaiset julistivat Saksalle sodan 5.9.1939, kun sionistijohtaja Chaim Weizmann koko maailman juutalaisväestön nimissä ilmoitti, että "juutalaiset seisovat Ison-Britannian rinnalla ja tahtovat taistella demokratioiden puolella. - - Jewish Agency on valmis ryhtymään välittömiin järjestelyihin juutalaisen työvoiman, teknisen taidon, varojen jne. ottamiseksi käyttöön". Weizmann siis julisti, että Saksan juutalaiset ovat Saksan vihollisia, jotka taistelevat Saksaa vastaan. Juutalaiset tarvitsivat ehdottomasti maailmansodat sionistivaltion luomiseksi. Kansainvälisen lain nojalla Saksa saattoi internoida juutalaisväestön vihollisvoimana ja käyttää sitä työvoimana.

Juutalaisten ja länsiliittoutuneiden tavoitteena on jo ensimmäisestä maailmansodasta lähtien ollut Saksan kansan tuhoaminen.

Kansanmurhan toteuttamistavoista oli useita suunnitelmia. Jo ensimmäisen maailmansodan päättänyt Versailles'n (ja St. Germainin) sopimus sälytti saksalaisten päälle kollektiivisen syyllisyyden ja sen rangaistuksena nälän, kuoleman, orjuuden ja köyhtymisen.

Neuvostoliitto, joka oli Venäjän juutalaismiehitys, julisti avoimesti, että saksalaiset on tuhottava. Stalinin juutalaispropagandisti Ilja Ehrenburg kehotti tappamaan kaikki saksalaiset, myös jo ennen sotaa!

Rooseveltin juutalainen neuvonantaja Morgenthau esitti ns. Morgenthau-suunnitelman, jonka mukaan paras tapa päästä saksalaisista eroon on nälkään tappaminen ja ekonominen tukahduttaminen. Roosevelt tuki tätä suunnitelmaa. Juutalaisten ja amerikkalaisten johtamien liittoutuneiden tavoitteeksi tulikin Saksan väkiluvun vähentäminen 20 miljoonalla tekemällä kansanmurha. Saksalaiset oli määrä murhata riisumalla alas teollisuus ja aiheuttamalla maahan sillä tavalla nälänhätä. Tässä ennen näkemättömässä kansanmurhassa tapettiin lopulta 13,2 miljoonaa saksalaista Saksan antautumisen jälkeen näännyttämällä heidät nälkään tai murhaamalla muilla tavoin.

Amerikkalainen professori Austin App ("History's Most Terrifying Peace") ja kanadalainen historioitsija James Bacque ("The Other Losses" sekä "Crimes and Mercies") ovat kaivaneet esiin tietoja ja dokumentteja tästä kansanmurhasta.

Muistelmissaan Saksan entinen liittokansleri Konrad Adenauer ilmoittaa, että itäisiltä asuinalueilta sodan jälkeen karkotetuista 13,3 miljoonasta saksalaisesta "7,3 miljoonaa saapui (Saksan) itäiselle vyöhykkeelle ja kolmelle läntiselle vyöhykkeelle. Kuusi miljoonaa saksalaista hävisi maan päältä. He ovat kuolleet ja hävinneet pois." (Erinnerungen 1945-1953, s. 186).

USA:n entinen ulkoministeri Cordell Hull ilmoittaa muistelmissaan ("The Memoirs of Cordell Hull"), että (juutalaisjuurisen) USA:n presidentti Rooseveltin ja hänen juutalaisen raha-asiainministerinsä Henry Morgenthaun sotatavoitteena oli 20 miljoonan saksalaisen tappaminen sodan jälkeen näännyttämällä heidät nälkään. Kuolleisuus oli Saksassa ennen sotaa (v. 1937) 1,15% vuodessa, mutta sodan jälkeen se nousi vuosina 1945-48 3,5%:iin/vuosi. Kolmessa vuodessa tapettiin Saksassa sodan jälkeen 5,7 miljoonaa saksalaista tahallaan nälkään. Varsinkin pieniä lapsia ja vanhuksia kuoli nälkään massoittain. Juutalaisten ja amerikkalaisten säätelemä lapsikuolleisuus oli ajoittain 60% (kuusi lasta kymmenestä tapettiin).

Näinä kolmena vuotena (1946-48) viljasadot olivat ruhtinaalliset, mutta USA kuljetti viljan Saksasta pois muihin maihin. Lannoitetehtaat räjäytettiin toimintakyvyttömiksi. Kalastusaluksia ei päästetty merelle. Tehtaista 75% purettiin ja osat kuljetettiin pois Saksasta. Saksan Punainen Risti lakkautettiin, niin ettei se voinut dokumentoida kansanmurhaa eikä juuri edes taistella sitä vastaan. Maailmalle annetusta nälkäavusta Saksa suljettiin pois.

USA (Eisenhowerin johdolla) ja Ranska tappoivat sodan jälkeen lisäksi tahallaan nälkään leireillään 1,5 miljoonaa saksalaista sotavankia.

Yhteensä tapettiin siis sodan jälkeen 6 + 5,7 + 1,5 = 13,2 miljoonaa saksalaista. (Mainittakoon tässä myös, että jo sodan aikana liittoutuneet tappoivat tahallaan yli puoli miljoonaa saksalaista siviiliä suorittamissaan saksalaisten kaupunkien ilmapommituksissa).

Oli muitakin suunnitelmia kuin Morgenthaun suunnitelma ja sodanjälkeinen silmitön saksalaisten teurastus. Hootonin suunnitelman mukaan kaikki saksalaiset miehet on vietävä ulkomaille orjiksi ja tilalle Saksaan on tuotava ulkomaalaisia miehiä saksalaisnaisten miehiksi, niin että kuviteltu "sotageeni" - Harvardin yliopiston tutkijoiden huijauskeksintö - saadaan tällä tavalla eliminoitua!

Sitten Kaufman-suunnitelma: Maailman juutalaisuus otti kantaa saksalaisiin ja II maailmansodan tarkoitukseen vuonna 1941 julkaisemassaan 104-sivuisessa kirjassa "Germany must perish" ("Saksan täytyy kuolla"). Kirjan kirjoitti USA:n presidentti Rooseveltin henkilökohtainen neuvonantaja ja Amerikan rauhanliiton (the American Federation of Peace) presidentti Theodore Nathan Kaufman. Kaufman kuului Rooseveltin "aivotrustiin" ja oli aikansa johtavia juutalaisia.

Saksassa kirja vastaanotettiin niin, että se luettiin kansalle radiossa. Lisäksi Wolfgang Diewerge kirjoitti samana vuonna Kaufmanin kirjasta kommentaarin "Das Kriegsziel der Weltplutokratie: Deutschland muss sterben" ("Maailman rahavallan päämäärä sodassa: Saksan täytyy kuolla").

Heti kommentaarinsa alussa Diewerge esittää Kaufmanin suunnitelman: Saksalaiset on tuhottava naisia ja lapsia myöten ja Saksan alue on jaettava naapurimaiden kesken. Diewerge toteaa, että juutalainen rauhanpresidentti tahtoo tuhota Saksan yli 80-miljoonaisen väestön vaatimalla Saksan aseistariisumista ja sen jälkeen tapahtuvaa kaikkien hedelmällisten miesten, naisten ja lasten sterilisoimista. Juutalaiset pyrkivät siis avoimesti 80 miljoonan ihmisen kansanmurhaan.

Tämä suunnitelma oli tarkoitettu tosissaan otettavaksi. Juutalaiset olivat Kaufmanin kirjan takana ja hoitivat sen rahoituksen kallista markkinointia myöten (mm. Amerikan ja Euroopan johtaville poliitikoille lähetettiin paketissa pahvinen ruumisarkku, jonka sisällä oli kehotus "Lukekaa kirjanen: Saksan täytyy kuolla", ja seuraavana päivänä he saivat itse kirjan).

Diewerge selostaa maailman juutalaisuuden jo aiemmin esittämiä Saksan tuhoamisvaatimuksia ja toteaa, että Kaufman toi vain esiin maailman juutalaisrahavallan tavoitteen ja unelman "tässä taistelussa, johon meidät (siis saksalaiset) on pakotettu". Diewerge sanoo, että tämä kuuluu juutalaisuuden toimiin, joiden avulla he pyrkivät maailmanhallintaan. Hän toteaa, että bolsevismi ja liberalismi (Moskova, Lontoo ja New York), joiden kummankin juurena on juutalaisuus, ovat nyt yksissä tuumin suunnittelemassa entistä kauheampaa "Versailles'ia" (I maailmansodan rauhansopimusta), Saksan kansan tuhoamista, ja Kaufman on ryhtynyt tämän "rauhanehdotuksen" puhemieheksi.

Tarkemmin olen selostanut Kaufmanin kirjaa ja Diewergen siitä esittämiä kommentteja kirjoituksessani ”Juutalaisten päämäärä toisessa maailmansodassa”,

http://vilaurio.blogspot.com/2008/02/juutalaisten-pmr-toisessa.html

Kansanmurhan motiivi oli antigermanistinen rasismi: saksalaiset ja saksalaisuus on saatava tuhottua. Motiivi ei ollut "kansallissosialismin kukistaminen"; nykyäänkään kansallissosialistiset puolueet eivät ole kiellettyjä USA:ssa. Ennen sotaa vuosina 1933-39 läntiset poliitikot eivät millään tavoin moittineet kansallissosialismia tai sen "rikollista" luonnetta. Sodan jälkeen kauhea kansanmurha kohdistui kaikkiin saksalaisiin poliittisesta mielipiteestä riippumatta.

Kyseessä on ennenkuulumaton ja ainutlaatuinen kansanmurha ihmiskunnan historiassa. Sille ei ollut mitään oikeutusta. Sodan aikana saksalaiset eivät suorittaneet mitään juutalaisten kansanmurhaa, "holokaustia". On täysin kiistatta osoitettu, ettei saksalaisten keskitysleireissä ollut ainoatakaan ihmisten surmaamiseen tarkoitettua "kaasukammiota" ja ettei yhtäkään juutalaista ole tapettu missään "kaasukammiossa". "Holokausti" on pelkkä juutalaisten ja amerikkalaisten huijaus, jolla yritetään paitsi oikeuttaa Israelin valtion olemassaolo myös peittää saksalaisiin kohdistunut massiivinen joukkomurha. Ei Churchill, eivät myöskään de Gaulle tai Eisenhower, puhu muistelmissaan sanaakaan "holokaustista" - miksi puhua sellaisesta, mitä ei ollut. Lisäksi suunnitelmat Saksan kansan tuhoamisesta tehtiin vuosia ennen väitettyjä "natsirikoksia".

Vuoden 1948 jälkeen Saksan kansan tuhoaminen on jatkunut, nyt vain Morgenthau-suunnitelman tilalle on tullut Kalergi-suunnitelma eli EU, jolla juutalaiset ja amerikkalaiset pyrkivät tuhoamaan ensin Euroopan kansat ja sitten muut kansat. Kalergi-suunnitelmassa kansat tuhotaan tuhoamalla niiden kansallisuus, kansallistunne ja kulttuuri siirtolaisuuden avulla, ja tähän tarkoitukseen luotiin EU (Coudenhove-Kalergi monine kirjoineen on EU:n "isä"). Juutalaisuuden kattojärjestö YK ilmoitti v. 2000, että Eurooppaan on tuotava 650 miljoonaa siirtolaista 50 vuodessa Aasiasta ja Afrikasta. Syntyneet sekakansat ovat vailla todellista "kansallisuutta" ja yhteishenkeä ja siksi juutalaisten helposti ohjattavia lehdistön, television ja koululaitoksen avulla. Siirtolaisille raivataan tilaa vähentämällä Euroopan kansojen syntyvyyttä syntyvyyden säännöstelyllä ja aborteilla. EU:n lipun 12 tähteä kuvaavat Israelin 12 heimoa, juutalaisdiktatuuria. EKP:llä (juutalainen koronkiskontasysteemi ja rahanluontisysteemi) Euroopan kansat ryöstetään ja pidetään talouden välityksellä kurissa.

EU on keskitysleiri, johon juutalaiset ja amerikkalaiset ovat sulkeneet Euroopan kansat tuhotakseen ne.

http://vilaurio.blogspot.com/2008/02/suomen-tuhoamisohjelma.html

Sitaatteja:

1. "Tämä merkitsee, että vain 60% saksalaisista voisi saada elatuksensa Saksan maaperästä, loput kuolisivat" (USA:n ulkoministeri Hull muistelmissaan, s. 1617).

2. "Meidän on oltava raakoja saksalaisia kohtaan, tarkoitan Saksan kansaa kohtaan, ei natseja kohtaan. Meidän täytyy joko kastroida saksalaiset tai käsitellä heitä niin, että..." (USA:n presidentti Rooseveltin lausunto, Presidential Diary, Morgenthau Papers, vol. 6, August 19, 1944; Bacquen kirjassa "Der geplante Tod", s. 24).

3. "Täsmällisesti sanottuna ei ole enää olemassa Saksan Punaista Ristiä, sillä liittoutuneet ovat lakkauttaneet sen" (Amerikan Punaisen Ristin edustaja Dayton Genevessä 14.1.1946).

Toiseen maailmansotaan liittyvä kansanmurhalista

1. Kirjassaan ”Other Losses” James Bacque kertoo USA:n ja Ranskan toteuttamasta miljoonan saksalaisen sotavangin murhasta sodan jälkeen vuosina 1945-1946. Jo sodan aikana länsiliittoutuneet olivat murhanneet 0,5 – 1 miljoonaa sotavankia, yhteensä 1,5 - 2 miljoonaa. Amerikkalaiset toteuttivat murhat suunnitelmallisesti ja ranskalaiset ”muuten vain”. Murha tapahtui nälkään tappamalla Eisenhowerin ja muiden kenraaleiden sotavankileireillä. Bacque kertoo (Saturday Night –lehti, syyskuu 1989) Eisenhowerin todenneen: ”Luoja, kuinka vihaan saksalaisia!” Aiemmin Eisenhower oli sanonut eräälle suurlähettiläälle: ”Kaikki n. 3500 saksalaista upseeria pitäisi tappaa.”

Maaliskuussa 1945 Eisenhower suositteli liittoutuneiden päällystölle uuden vankiluokan luomista. Tämä luokka olisi nimeltään Disarmed Enemy Forces (DEF) ja tätä luokkaa ei ruokittaisi sodan jälkeen. 26.4.1945 DEF hyväksyttiin, mutta vain amerikkalaisten käsissä (britit kieltäytyivät moisesta). Punaisen Ristin pääsy eri puolilla Eurooppaa sijaitseville sotavankileireille kiellettiin ja ruokalähetykset käännytettiin takaisin. Vangeilla ei ollut yhteyttä ulkomaailmaan. Toukokuun –45 loppuun mennessä oli tuhottu nälkään enemmän ihmisiä kuin mitä Hiroshimassa menehtyi atomipommiin.

2. Liittoutuneet tuhosivat sotilaallisesti merkityksettömissä ilmapommituksissa 250 saksalaista kaupunkia ja tappoivat tässä kansanmurhassa yli puoli miljoonaa saksalaista siviiliä. Raain joukkomurha tapahtui 13.2 – 14.2.1945 Dresdenin pommituksissa, joissa tuhottiin 135 000 – 250 000 siviiliä, naisia ja lapsia myöten. Kaupungissa oli 500 000 omaa asukasta ja lisäksi 600 000 idästä tullutta pakolaista. Kaikki pyrittiin tappamaan.

3. Puolalaiset, tsekkiläiset ja venäläiset karkottivat sodan jälkeen Sleesiasta, Tsekkoslovakian sudeettialueilta, Baltiasta ja muilta itäeurooppalaisilta alueilta 15 miljoonaa saksalaista, joista Saksan entisen liittokansleri Adenauerin mukaan kuusi miljoonaa murhattiin matkalla. Heidät ryöstettiin ja lähes kaikki naiset ja tytöt raiskattiin (Adenauer: Erinnerungen 1945-1953, s. 186; James Bacquen kirjassa Verschwiegene Schuld [engl. Crimes and Mercies] ko. Adenauerin kohta on esitetty sivuilla 125-126).

4. Itse varsinaisen Saksan alueella tapettiin sodan jälkeen tahallaan nälkään 5,7 miljoonaa saksalaista siviiliä (James Bacque; "Verschwiegene Schuld", s. 126-129).

5. Sodan jälkeen juutalaisilla oli käytössään Puolan alueella 1255 keskitysleiriä (useat pieniä) ja 227 vankilaa saksalaisten siviilien kiduttamiseksi ja tappamiseksi, ja he tuhosivatkin brutaalilla tavalla liki 100 000 saksalaista, ennen kuin Stalin poliittisista syistä teki siitä lopun (John Sack: An Eye for An Eye, s. 232).

6. Natsien toteuttamaksi väitetty juutalaisten kansanmurha, holokausti. Tällaista kansanmurhaa ei tapahtunut.

Lopuksi on hyvä tuoda esiin, että juutalaiset pyrkivät tappamaan saksalaisia siviilejä vielä sodankin jälkeen (eivätkä ainoastaan vasalliensa länsiliittoutuneiden sotakoneistojen avulla). Kyseessä on massiivinen juutalaisten suorittama kansanmurha, samantapainen kuin heidän kommunismillaan idässä toteuttama (ehkä jopa 100 miljoonaa uhria). Olen tutkinut yllä olevan luettelon kohdassa 5 mainittua John Sackin kirjaa ”An Eye for An Eye”, ja tutkimukseni tuloksen olen julkaissut nimellä ”Juutalaisen kirjan esittely”,

http://vilaurio.blogspot.com/2008/04/juutalaisen-kirjan-esittely.html