Epäsosiaalisuuden päivä

Vuosittainen Älä osta mitään -päivä on kansainvälisen punavihreän liikkeen kannanotto niukemman, ekologisen elämäntavan puolesta. Sitä vietetään marraskuun viimeisenä perjantaina, jolloin Yhdysvalloissa on tavallisesti vuoden vilkkain ostospäivä. Tempauksen ajatuksena on herättää kuluttaja miettimään valintojaan, ja ainakin yhtenä päivänä vuodessa supistamaan kulutustaan, sekä sen seurauksia.

Kuluttajat kriittisiä

Ajattelun herättäjänä ÄOM-päivällä on toki merkityksensä. Kuluttajan ehdottomasti kannattaa olla kriittinen, ja käyttää markkinoiden mahdollisuuksia harkiten. On toivottavaa, että kuluttaja ei ÄOM-liikkeen pelkäämään tapaan olisi passiivinen, kuuliainen mielivaltaisen rihkaman hautausmaa, vaan kiihkoton, kriittinen, omien tarpeidensa ajama markkinavaikuttaja.

Mutta toisin kuin tapahtuman järjestäjät tuntuvat kuvittelevan, kuluttajat ovat jo nyt juuri tällaisia. Hyvin harvat ostavat asioita joita eivät oikeasti halua, niistäkin kun joutuu maksamaan käyvän hinnan. Jotkut ehkä shoppailevat harrastukseksi, mutta jos rahaa riittää, tämäkin on täysin järkevää. Tällöin ostoksen kohteena ei vain ole käyttötavara, vaan itse kulutuskokemus. Mitä tarpeellisen tavaran kulutukseen tulee, ihmiset kyllä miettivät hyvin tarkkaan mitä ostavat.

Omituista taloudenpitoa

Tapahtuman järjestäjät myös tuntuvat uskovan, että vähemmän raaka-aineita kuluttavat, kestävät tuotteet ovat välttämättä jollakin abstraktilla tavalla muita parempia. He ovat oikeassa siinä määrin kuin tavara todella kestää pidempään, mutta hyvin väärässä mikäli olettavat, että vaikutus ylettyy tämän pidemmälle.

Rahankäytössä täytyy muistaa, että kun kestävämpi ja parempi tuote on usein kalliimpi ja kuluttaa näin enemmän yhteiskunnallisia voimavaroja, se on osittain sijoitus. Sijoituksena siihen pätevät täsmälleen samat säännöt kuin vaikkapa arvopapereihin—ostos on järkevä, mikäli se tuottaa enemmän kuin vaihtoehdot, muuten ei. Sijoitus pitäisi tehdä, mikäli arvostaa suurempia tuottoja tulevaisuudessa enemmän kuin tämänhetkistä kulutusta. Muussa tapauksessa on yksinkertaisesti järkevämpää vuokrata kapistus tai muutoin hankkia se palveluvirta, jonka ostos tarjoaa.

Vihreä liike toki perustaa väitteensä ajatukselle luonnonvarojen rajallisuudesta, ja väittää, että kuvattu päättely ei ota tätä huomioon. Mutta ottaahan se! Kunkin tuotteen hinta kertoo sen niukkuuden tasosta. Mikäli laskemme sijoituksemme omien mielihalujemme ja hinnan tasapainona, tasapainotamme välttämättä samalla myös halumme luonnonvarojen todellista rajallisuutta vastaan. Ja kun tuomme laskuun mukaan sijoituksen tuoton, tasapainotamme itse asiassa tulevaa niukkuutta. Niinpä kuluttajan päätöstä ei ole tarpeen millään tavalla muuttaa. Se täyttää viherliigan vaatimukset muutenkin.

Ei toimi

ÄOM-päivä on ajatuksenakin perin hassu. Kannanottona ja kampanjana se toki toimii, ja herättää huomiota. Mutta muuten ajatus on täysin mitäänsanomaton ja epätarkoituksenmukainen.

Ensinkin, suurin osa kuluttajista jättää päivän huomiotta. Näin vaikutus talouteen kokonaisuutena olisi järjestäjienkin olettamassa raamissa hyvin pieni. Koska luonnonvarojen käytössä on kysymys nimenomaan oletetusta makrotaloudellisesta ongelmasta, päivällä ei ole ongelman kannalta juuri mitään väliä.

Toisekseen, käytännössä kaikki päivään osallistuvat päätyvät kuluttamaan täsmälleen yhtä paljon kuin he muutenkin kuluttaisivat. Ehkäpä he varautuvat päivään ostamalla enemmän, tai käyttävät päivästä säästyneet rahat myöhemmin korvaavaan kulutukseen. Kokonaiskulutus pysyy samana.

Voitaisiin tietysti ajatella, että osallistujat lahjoittaisivat rahansa johonkin muuhun käyttöön. Mutta kun tämäkin on nimenomaan kulutusta. Tässä ei itse osteta kuin hyvää mieltä, mutta lopulta joku kuitenkin käyttää rahan todelliseen, tuotteista koostuvaan kulutukseen. Mitään eroa ei ole.

Edelleen voidaan miettiä, mitä tapahtuisi, jos osallistujat polttaisivat päivästä säästyneen rahamäärän kuluttamatta sitä mihinkään. Tällöin tuloksena olisi pidemmällä aikavälillä pienehkö deflaatio, joka siirtäisi kyseisten kuluttajien ostovoiman niille, jotka eivät polttaneet rahaa, ja näin päivän saldona olisi lahja osallistujilta muille. Jälleen kokonaiskulutus olisi täysin samanlainen kuin aikaisemminkin. (Toivotan tempun toki hyvin tervetulleeksi. Oma ostovoimani lisääntyisi sen tuloksena.)

Kolmannekseen, päivä tuottaa toimiessaankin ikävän häiriön talouteen. Mikäli tapaus toistuu vuodesta vuoteen, tuloksena on, että kauppaa tekevät mukautuvat ilmiöön. Kyseisenä päivänä hinnat laskevat, ja houkuttelevat jäljellejäävän ihmisjoukon ostamaan enemmän. Ainoaksi tulokseksi tulee jälleen kulutuksen siirtymä jollekulle toiselle, plus äkillisestä muutoksesta tulevat lisäkulut, kuten tuotteiden uudelleenhinnoittelu, sopimusjärjestelyihin uppoavat kulut, ja niin edelleen. Toteamme, että yllättävään ÄOM-päivään liittyy riskien toteutumista, toistuvaan ns. kengänpohjakuluja. Molemmat itse asiassa lisäävät kulutuspainetta sen vähentämisen asemesta.

Parempia ajatuksia

Huomasimme jo, että saatavilla olevat tuotteet kuitenkin kulutetaan, tavalla millä hyvänsä. Niinpä voidaan sanoa, että ainoa tapa hillitä kulutusta on tuottamatta jättäminen. Tällöin ÄOM:n pitäisi oikeastaan olla ÄTMT- tai LIV- päivä—Älä Tee Mitään Työtä- tai Laiskottele Ihan Vain-päivä.

Epäilen, että ÄOM-päivän ajatus saattaa hyvinkin johtua vaihtoehdon ilmeisestä huonoudesta. Suurin osa ihmisistähän kuitenkin tajuaa, että hyvinvointi ja kehitys syntyvät nimenomaan uurastuksesta ja tuottamisesta. Tuottavuudesta, toisin sanoen. Toki ÄOM-järjestäjien toteamusten mukaan työtäkään ei tulisi tehdä liikaa; tässäkin asiassa tulisi vallita vapaus. Mutta tämähän on vain syy muuttaa päivän nimeä, ei muuta.

Siinä, että työtä tehdään samalla kun palkan tuoma taloudellinen vaikutusvalta jätetään käyttämättä, siinä ei kuitenkaan ole mitään järkeä. Samoin se, että käytetään taloudellista vaikutusvaltaa jota ei ole työllä ansaittu, on peräti rikos. Kunkin olisi näin paras tehdä valintansa niiden rajoitteiden puitteissa, mitä valittu työnteon aste asettaa.

Toinen hyvä ajatus olisikin vastuullisen kuluttamisen päivä. Mikäli ihmiset kiinnittävät esimerkiksi raaka-aineiden vähäiseen kulutukseen jonkinlaisen itseisarvon, on täysin vapaan yhteiskunnan perusperiaatteiden mukaista, että yksilöt ostavat vähän, kestävää ja luontoa kuormittamatonta tavaraa. Mikäli näin tapahtuu, markkinat ohjaavat kyllä tuottajat tekemään sitä, mitä kuluttaja taloudellisen vaikuttajan asemastaan määrää. Tällainen valinta ei kuitenkaan ole mahdollinen mikäli oman päätäntävallan antaa pois jättämällä ostamatta. Se on mahdollista vain, mikäli kuluttaja käyttää valtaansa, ja ostaa, tällä kertaa toisin.

Jälkimmäisen puolesta olen itse puhunut jo pitkään: elämäni liikkuu tietotekniikan parissa, eikä kotoani tai roskiksestani juuri rihkamaa löydy. Useimmat toteavat kämppäni nähdessään, että se on suorastaan kolkko. Ehkä näin, mutta eipä se ole paljon resurssejakaan kuluttanut. Samalla se tarjoaa itselleni lukemattomia immateriaalisia, ekologisesti kestäviä elämyksiä. Tällainen elämäntapa on myös vain yksi esimerkki niistä lukemattomista mahdollisuuksista joita markkinat tarjoavat.

Niinpä näkisin, että yksi ÄOM-päivän tärkeimmistä todellisista viesteistä on, että mielikuvitusta kannattaa käyttää. Lyhytnäköinen kulutus itseisarvona—vaikka onkin täysin sallittu ja yhtäläinen vaihtoehtojensa kanssa—ei todellakaan ole kaikki, mitä maailmasta löytyy.

Ideologiasta

Viimein tulee mieleen, että ÄOM-päivän takana vaikuttava ideologia on varsin epämääräinen. Se näyttää tunnustavan monia taloudellisia tosiasioita, samalla kun se ajaa niiden kanssa lähes täysin epäyhtenäisiä punavihreitä opinkappaleita. Järjestäjät tunnustavat, että päivä ei sinänsä ratkaise juuri mitään, mutta samalla täysin unohtavat, että se ehkä voisi, mikäli taloudellisen vaikutusvallan todellinen, toimiva luonne myönnettäisiin. Lasten joululahjoihin hekään eivät uskalla kajota, vaikka varsin suuri osa lahjakulttuurin mukanaantuomasta kulutuksesta on täsmälleen sitä kestämättömintä ja omituisinta mitä maailmassa esiintyy. Työpaikkojen pysyvyyskin tunnustetaan, mutta työpaikkojen oikea lähde, kulloinkin kuluttajalle hyödyllinen tuotanto, jää taka-alalle ekodoktriinista napattujen esimerkkien vallitessa keskustelua. Ympäristöveroja kannatetaan, mutta ilmeisesti ajatus talouden todellisesta tehostamisesta niiden avulla jää jälleen yleiseen kulutukseen käytettävien, tehottomien haittaverojen varjoon. Jopa talouskasvu myönnetään toivottavaksi, samalla kun hyvin toimivien markkinoiden kyky muuntaa kuluttajien kestävämmät omakohtaiset valinnat järkeväksi tuotantorakenteeksi sivuutetaan täysin.

Erityisen kertova esimerkki kampanjan sivuilta on toteamus, jonka mukaan 20% maailman ihmisistä kuluttaa 80% luonnonvaroista. Tämän katsotaan tukevan kampanjaa. Mutta sitähän se ei tietenkään tee. Todellisuudessa tilastotieto tukee tuotannon massiivista kasvattamista tuon lopun 80 prosentin hyväksi sekä laillista raamia, jossa muutkin kuin länsimaiden kasvatit saavat tasavertaisesti kilpailla, tuotannosta ja kulutuksesta. Tässä tilanteessa markkinat pakottaisivat, ylläkuvatun hintamekanismin kautta, länsimaisenkin kuluttajan tasapainottamaan raaka-ainetarpeensa kehitysmaan vastaavan kanssa. Se antaisi kehitysmaalaisellekin mahdollisuuden yhtäläiseen elintasoon meidän kanssamme. Luultavasti tuloksena olisi maailma, jossa kaikilla olisi yhtäläisesti hyvä olla, ja jossa yksilö kuluttaisi keskimäärin vähemmän materiaalisia resursseja kuin nykyään.

Toisin sanoen, tuloksena olisi lähes täsmälleen sellainen maailma, jonka ÄOM-päivän järjestäjätkin haluavat nähdä.

Laki ja näkemykset

Huomaamme näin, että lopulta kysymys on kuitenkin ensi sijassa laista ja säännöistä. Siinä määrin kuin ÄOM-päivän tavoitteiden halutaan toteutuvan, ne voisivat toteutua vaikka heti mikäli kuluttaja näin haluaisi, ja läsnä olisi sellainen laki, joka sallii työstä joustamisen, kehitysmaalaisten vapaan kilpailun, laajempien ympäristöhaittojen tasaamisen veroteitse sekä muidenkin kuin länsimaalaisten täysimääräisen hyötymisen omasta työstään ja kulutuspäätöksistään. Nykyään näin on vain harvoissa paikoissa, joten ÄOM-päivä voi lähinnä herättää näkemään kulutusvaihtoehtojen laajan skaalan. Todellista ongelmaa, epätasaista, markkinoiden toimintaa ja kuluttajien toivomusten toteutumista haittaavaa lakia, se ei kosketa millään tavalla. ÄOM:ssä on kysymys vain ostamisesta, ei vaikuttamisesta tai järjenkäytöstä.

Epäsosiaalisuus

ÄOM-päivä tappelee aivan väärää asiaa vastaan. Se vastustaa kulutusta kun sen pitäisi kannattaa yhtäläistä oikeutta kulutukseen sekä kuluttajan vastuullisia valintoja. Se tappelee—kampanjan saitin väitteistä huolimatta—nimenomaan taloutta, ei sen kanavoimia, oletettavasti epätoivottavia kulutuksen muotoja, vastaan. Sen sanomana on, että ihmisten ei tulisi tehdä toistensa kanssa todellista taloudellista yhteistyötä tai vaikuttaa, vaan antaa asioiden tapahtua päivän ajan omalla painollaan, piittaamattomien ehdoilla.

Niinpä ÄOM-päivä ei ole vaikuttamista. Se on sen unohtamista, ja näin kaikin puolin epäsosiaalista. ÄOM-päivä päätyy toimiessaankin vain syrjäyttämään ekologisesti vastuullisimman kuluttajaryhmän markkinavallan kahvasta. Edelleen on helppo nähdä, että toimituksemme viimevuotinen kulutusrumba edisti ÄOM:n periaatteita paremmin kuin ÄOM-aktiivit itse. Vapaasanahan kuitenkin äänesti lompakollaan laadukkaiden, uusiutuvista luonnonvaroista ammentavien ja palvelutyyppisten tuotteiden puolesta.

ÄOM:n kannattajat vain nukkuivat.

Linkkejä:
Älä osta mitään-päivän kotisivut
Toimituksen raportti viimevuotisesta kulutusjuhlasta

Kirjoittajasta:
Sampo Syreeni on helsinkiläinen opiskelija ja kansalaisaktivisti, sekä Vapaasanan päätoimittaja.