Vuonna 2002 Suomen työttömyysaste oli mittarista riippuen 7,3 – 17,1 % eli 190 – 445 000. Virallinen työttömyysaste oli 9,1 %.

Suomen pankin tutkija Samu Kurri kirjoitti aiheesta 14.11.2003 pankin Euro & Talous 4/2003 -lehdessä otsikolla ”Paljonko Suomessa on työttömiä?”

”Piilotyöttömyydessä on suurelta osin kyse talouden jatkuvasta rakennemuutoksesta: uudet työpaikat syntyvät paljolti uusille alueille ja aloille ja vaativat usein myös työntekijältä erilaisia valmiuksia kuin tällä aiemmassa työssä oli. Tällöin osaamiseltaan heikoimmilla, ikääntyneillä tai syrjäseudulla asuvilla on suuri riski jäädä ensin työttömäksi ja sitten vähitellen liukua avointen työmarkkinoiden ulkopuolelle piilotyöttömiksi. Piilotyöttömyys ei siten ole ohimenevä ilmiö, jonka aika tai talouskasvu automaattisesti hoitaisi pois.”

Piilotyöttömät ovat ihmisiä, jotka ovat passivoituneet tuloksettomassa työnhaussa mutta kuitenkin haluaisivat tehdä töitä. Tietysti tulee huomata, että moni virallisistakin työttömistä on valmis ottamaan työtä vastaan vain jos se on sopivalta alueelta, lempiammatista, hyvin palkattua ja hyvillä työoloilla. Jos heidän tuottavuutensa riittäisi saavuttamaan kaikki nuo yhtaikaa, he eivät olisikaan työttömiä, vaan jonkun yrittäjän olisi kannattanut palkata heidät. Siksi sosiaaliturvan tulisi olla sellainen (perustulo / negatiivinen tulovero), että työllistyminen on aina kannattavaa, ja työmarkkinoiden sellaiset, että työllistäminen on aina sallittua (yleissitovuus ja työmarkkinajärjestöjen määräävä markkina-asema pois).

”Työttömyyden aiheuttamien kustannusten – tulkittiinpa kustannuksia sitten valtiontaloudelle koituvina menoina, menettynä tuotantona tai inhimillisenä kärsimyksenä – arvioinnissa suppeaa työttömyyttä koskevat [viralliset] tilastot ovat kuitenkin liian rajoittuneita.”

Lähes jokainen kannattaa palkata – jollain palkalla

Se, että myös työllisyyteen pätee kysynnän ja tarjonnan laki, on selvää lähes jokaiselle taloustieteeseen perehtyneelle. Jos jollakin palkkatasolla työvoiman kysyntä on alhaisempi kuin tarjonta, markkinat poistavat työttömyyden siirtämällä palkat tasolle, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Nyt ay-liike on estänyt tämän eduskunnan säätämällä yleissitovuudella.

Jopa Kommunistisen Työväenpuolueen (KTP) presidenttiehdokas, työministeriön Pekka Tiainen vastasi kysymykseen ”Mitä tapahtuu, kun työvoiman tarjonta kasvaa, mutta kysyntä ei?” että joko työttömyys lisääntyy tai palkat alentuvat. (HS 3.1.04 s. A7)

Hallitus on ottanut tavoitteekseen 100 000 uutta työpaikkaa, mikä Suomen Pankin tutkimuksen mukaan ei poistaisi kuin pienen osa työttömyysongelmasta. Silti hallitus ei ole ryhtynyt sellaisiin toimiin, joilla edes tämä pahasti alimitoitettu tavoite saavutettaisiin. Huomattakoon, että perustulomallissa työttömien (ym. matalan tuottavuuden töiden) palkkojen alentuminen ei välttämättä johtaisi ko. alojen työntekijöiden käteenjäävien tulojen laskuun, ja itse työttömien kohdalla tästä seuraava työllistyminen päinvastoin nostaisi heidän tulojaan – sosiaalisista hyödyistä puhumattakaan. Työttömyys syrjäyttää, alkoholisoi ja aiheuttaa muutenkin monille vieläkin pahempia ongelmia kuin köyhyyden.

Linkkejä:
SP: Paljonko Suomessa on työttömiä (s. 32)
VS: Tanska ja Viro: työreformi työntekijöiden eduksi
VS: Työajan lyhentäminen kovin kallis työllistämiskeino Ranskassa
VS: SAK noudattaa vastustamaansa työnantajapolitiikkaa