Sietämätön ja pompotteleva Halonen - kauhuesimies

”Johtamistaidon opisto [JTO] on tehnyt johtajuusarvioita nyt samalla menetelmällä vuodesta 1977. Sen avulla on selvitetty noin 50 000 suomalaisen johtajan valmiudet ja kehitystarpeet esimiehenä. Monet suomalaiset yritykset ja julkiset organisaatiot, suuret ja pienet, ovat luottaneet menetelmään sisäisessä esimieskoulutuksessaan. Se on tunnustettu ja luotettava arvio - -” kirjoittaa Suomen kuvalehti 44/2005, joka teetti JTO:lla tutkimuksen presidenttiehdokkaiden esimieskyvyistä.

Sietämätön ja alaisiaan pompotteleva

Tutkimus lähinnä vahvistaa tiedot, jotka ovat pitkään olleet hyvin politiikkaa tarkemmin seuraavien tiedossa ja joita on kuultu monilta Halosen entisiltä alaisilta, työtovereilta ja puoluetovereilta.

Tutkimus paljasti, että Halosen huolella luoma muumimammaimago on mahdollisimman kaukana totuudesta: hyvin harva meistä on yhtä sietämätön ja pompotteleva sekä yhtä vähän läheisistä piittaava. Hän ei myöskään osaa ottaa alaisiaan huomioon, kuten seuraavista otteista käy ilmi.

”Hänellä on arvioiduista ehdokkaista eniten kehittämisen varaa johtajanominaisuuksissaan. Yleensä vain muutamat esimiehet osuvat tuohon kategoriaan” [huonoimpaan mahdolliseen], kertoi JTO:n rehtori, filosofian tohtori Heikki Siltala.

”Tehtyjen päätösten toimeenpano tuottaa kuitenkin ongelmia. Hän ei esimerkiksi kiinnitä huomiota siihen, että päätetyille toimille on varattu riittävästi aikaa”, lehti kertoo.

”Toimeenpano taitaa tökkiä, koska hän ei ota toimeenpanijoita – eli ihmisiä – juurikaan huomioon. Silloin käskyttäminen jää ainoaksi toimintamalliksi”, Siltala jatkoi. ”Käskyttäminen panee alaisiin vipinää, mutta tuskin sitouttaa heitä työhönsä ihanteellisella tavalla.”

”Ihmisläheisyyttä sanoissaan korostava presidentti näyttäytyy siis tulosten valossa vaikeana esimiehenä, joka ei arvosta alaisiaan.
»Mikäköhän on se lukko, joka estää häntä toimimasta julki lausumiensa arvojen mukaan. Eikö hän osaa vai halua ymmärtää alaisiaan vai katsooko presidentti, ettei se kuulu maan johtajan rooliin», Siltala pohtii.”

Halonen: ei presidentin tarvitse olla hyvä esimies

Lopputuloksen varmastikin arvannut Halonen kieltäytyi jo ennalta kaikesta yhteistyöstä tutkimuksen suhteen, eikä presidentin kansliasta saatu ainuttakaan haastattelua testin pohjaksi.

MTV3:n uutisissa 9.11. Tarja Halonen antoi ymmärtää kieltäytyneensä testistä siksi, että hän ei saanut valita, ketkä hänestä antavat lausuntoja, eikä edes tietää heidän henkilöllisyyttään. Ei ole vaikea ymmärtää, että suostuminen Halosen vaatimuksiin olisi estänyt rehelliset arviot.

Testin tulokseen, että Halonen on sietämätön ja vaikea johtaja, joka ei arvosta alaisiaan, Halonen puolustautui sillä, ettei presidentin tarvitse olla hyvä esimies, koska kansliapäällikkö hoitaa esimiestehtävät. Voi olla, että normaaliaikoina johtajuuden saa siinä määrin delegoitua pois, että sietämättömänkin presidentin kanssa tulee toimeen, mutta jos tulee kriisi tai tiukka paikka, silloin välit uhkaavat tulehtua täydellisesti.

Äänestäjän kuluttajansuoja koetteilla

Muumimammana itseään markkinoiva Halonen ehti vaatia kuluttajansuojaa presidentinvaaleihin Niinistön ilmoittauduttua työväen presidentiksi. Työväenliike oli kuitenkin ei-vasemmistolainen vapaaehtoisuuteen perustuva työväen olojen, edellytysten ja neuvotteluaseman parannusprojekti kunnes sosialistit valtasivat sen totalitaristisella luokka-aatteellaan – tai onneksi vain osan siitä, yhä on ei-sosialistisia ammattiyhdistyksiä ja muuta työväen asioita edistävää kansalaistoimintaa. Sen sijaan Halonen on tiettävästi ollut sietämätön aina.

”Toisin kuin presidentin tuore vaalikirja väittää, Tarja Halonen ei suinkaan ole yksi meistä”, kirjoittaa toimittaja Pekka Ervasti kommentissaan SK:ssa. ”Halonen osoittautuu melkoiseksi tasavallan pirttihirmuksi. Hän ei arvosta tai kuuntele työtovereitaan ja alaisiaan”.

Tutkimuksen pohjana oli haastatteluja Halosen työtovereilta tämän aiemmista työpaikoista, eduskunnasta, SDP:stä ja ulkoministeriöstä.

Vanhanen keskinkertainen, Niinistö siltä väliltä

Vanhanen osoittautui tutkimuksessa melko keskinkertaiseksi johtajaksi, joka yliarvioi hyviä puoliaan muttei silti ollut lainkaan narsisti vaan asiakeskeinen ja oikeudenmukainen. Niinistö sijoittui Vanhasen ja Halosen väliin.

Halosen vahvin puoli oli voimakastahtoisuus, joka oli melkein yhtä hyvä kuin Sauli Niinistöllä. Niinistön tahdonlujuus sai tutkimuksessa maksimiarvosanan, kun taas hänen huonot puolensa olivat samansuuntaisia kuin Halosella mutta eivät yhtä pahoja. Häntä pidettiin mm. vaikeana keskustelukumppanina eikä kovin joustavana tai yhteistyökykyisenä, mutta toisaalta paljon Halosta kyvykkäämpänä ”muuttaa käsityksiään ihmisistä näiden kehittyessä”. Hänen minäkuvansa oli realistinen ja hänet arvioitiin vastuuntuntoiseksi, velvollisuudet täyttäväksi ja varman päälle pelaavaksi. Hän inhoaa jahkailua ja tuottaa joskus alaisille liikaa kiirettä, mutta hänen toimeenpanokykynsä on paljon parempi kuin Halosen.

Lehti arvioi, että Tarja Halosen huono toimeenpanokyky näkyy myös käytännössä. Lehden mukaan Halonen ei ole saanut tahtoaan läpi kuin Suomen Pankin johtajanimityksissä, joissa hän ei voinutkaan epäonnistua, kun päätösvalta oli täysin hänellä. Hän on nimittänyt demariehdokkaat ja hylännyt kaikki muut poliitikkoehdokkaat.

Suurimpia kiistakysymyksiä Halosen kaudella ovat olleet jalkaväkimiinat, joista luovutaan paljon hitaammin kuin Halonen halusi, ja kriisinhallintaoperaatiot, joista ei edellytetä YK:n mandaattia toisin kuin Halonen vaati, vaikka hän mm. vuosi sitten vaati valiokunnan kansanedustajat luokseen tiukkaan puhutteluun asiasta ja on tiuskinut aiheesta hallituksellekin. Syksyllä hän suuttui siitä, kun erään hänen matkansa alussa lentokentälle ei tullutkaan vilkuttamaan ministeri vaan virkamies.

Vanhanen ja Niinistö ovat myöntäneet tutkimuksen tulokset oikeansuuntaisiksi vaikkeivät tietenkään ole kaikesta samaa mieltä.

Linkkejä:
SK:n johtaja-analyysit